“Numeroista ei selviä se, miten sinnikkäästi töitä oppilas on tehnyt oppiakseen uuden asian, miten intohimoisesti hän suhtautuu opittavaan asiaan tai miten hän osaa opettaa oppimansa asian myös luokkatoverilleen.”
Teksti: Elli Mannermaa ja Pekka Peura
Kuva: Pixabay
16.9.2022
Neljä Eximiaa, kaksi Laudaturia, keskiarvo 9,2.
Siinä kaikki konkreettinen, mitä minulle jäi käteeni 12 vuotta kestäneestä koulutaipaleesta. Ei tietoa siitä, millaisista asioista olen ollut kiinnostunut, millaisia taitoja olen oppinut, minkä eteen olen joutunut ponnistelemaan tai missä olen ollut erityisen hyvä.
Sen lisäksi, että numerot sekä päättöarviointi vaikuttavat nuoren mahdollisuuksiin jatko-opintojen suhteen, tuntuvat ne näin jälkikäteen määrittävän merkittävästi sitä, miten oman koulutaipaleensa ja osaamisensa jälkikäteen hahmottaa ja jääneen mieleen sisältöjä paremmin: En edes muista, mitä uskonnon ensimmäisellä kurssilla opiskeltiin, mutta muistan saaneeni siitä seiskan.
Numero ei määritä ihmisen arvoa
Mitä konkreettista numerot meille sitten ihmisestä ja tämän koulupolusta kertovat? Vastaus on, etteivät juuri mitään, ainakaan mitään kovinkaan oleellista tai pitkäikäistä. Oppilaista usein tuntuu siltä, että todistusarvosana on suoraviivaisesti sama arvosana kuin kokeesta saatu numero. Tutkimuksista puolestaan tiedämme, että useimmiten eri koulujen arvosanat eivät edes ole missään määrin vertailukelpoisia keskenään.
Numeroista ei selviä se, miten sinnikkäästi töitä oppilas on tehnyt oppiakseen uuden asian, miten intohimoisesti hän suhtautuu opittavaan asiaan tai miten hän osaa opettaa oppimansa asian myös luokkatoverilleen.
Se, mitä todistuksessa arvioidaan, piirtää lapsen ja nuoren alitajuntaan kuvaa siitä, millaisia taitoja me yhteiskuntana arvostamme ja pidämme tärkeinä. Arvostammeko todella enemmän sitä, kuinka hyvin lapsi muistaa Euroopan pääkaupungit ja osaa kokeessa sijoittaa ne kartalle, kuin sitä, miten hän kehitti muistitekniikoita uuden asian oppimiseen ja opetti asian myös kavereilleen? Tuskinpa.
Kasvua edistävä palautekulttuuri ei vain tapahdu – se luodaan
Miten voisimme rakentaa kouluun palautekulttuuria, joka tukisi kasvua ja kehitystä, ja huomioisi myös muita taitoja kuin niitä, joita nyt kokeilla mittaamme ja todistuksissa arvioimme?
Olennaista uudenlaisen palautekulttuurin kannalta on määritellä se, millaisista asioista haluamme antaa palautetta, millaisia asioita haluamme pyrkiä huomaamaan ja sanoittamaan.
Koulupodcastin vieraan Kaisa Vuorisen mukaan esimerkiksi positiivisen kasvatuksen keskiössä on hyvän huomaaminen eli se, että jokaisessa oppilaassa tunnustetaan ja tunnistetaan vahvuuksia, ja että oppilas oppisi myös itse tunnistamaan vahvuuksiaan ja sanoittamaan osaamistaan.
Hyvän huomaamisessa ja myönteisessä palautteenannossa tulisi siirtyä pihtaamisesta anteliaisuuteen, ja Vuorinen kehottaakin opettajia avaamaan palautehanat rohkeasti. Kun palautetta annetaan tosiasioihin perustuen ja oikeista asioista, positiivista ja rakentavaa palautetta ei voi antaa liikaa.
Kuuntele koko jakso Spotifysta tai katso video YouTubesta.
Aikuisen oma esimerkki ja säännöllinen toiminta
Jotta oppilaat voivat oppia antamaan palautetta itselleen ja vertaisilleen, tulee aikuisen näyttää esimerkkiä. Kun opettaja antaa tietoisesti ja säännöllisesti tuloksiin keskittyvän palautteen sijaan palautetta myös oppilaan vahvuuksista ja tämän toiminnasta, oppivat oppilaat myös tällaiseen palautteenannon toimintamalliin. Mitä enemmän oppilaita altistetaan tällaiselle mallille, sitä todennäköisemmin toimintatapa siirtyy myös heille itselleen.
Opettajan lisäksi myös rehtorilla arvojohtajana on merkittävä rooli koulun palautekulttuurin rakentumisessa. Rehtori luo pohjan sille, millaisia arvoja koulussa pidetään tärkeinä, ja millaisia asioita opettajia ohjataan työssään huomioimaan ja näkemään arvokkaina.
Case: Positiivinen CV
Kaisa Vuorinen kehittää tiiminsä kanssa Positiivinen CV -työkalua, jolla pyritään saamaan konkreettista apua tähän kaikkeen. Työkalun tarkoituksena on muun muassa tukea todistusarviointia ja tehdä näkyväksi asioita, jotka eivät todistuksessa näy.
Digitaalisen työkalun lisäksi Positiivinen CV on osa laajempaa kulttuurin muutosta. Se on filosofia, jonka tavoitteena on jättää oppilaan henkiseen selkäreppuun koulupolun päätteeksi muutakin kuin kasa numeroita, jotka lähinnä tuntuvat kertovan, että olit ihan hyvä, tai olitpa aika kehno. Positiivisen CV:n ja kasvun ja kehityksen palautekulttuurin tavoitteena ei välttämättä ole korvata numero- ja todistusarviointia, vaan toimia sen rinnalla tukien ja rikastuttaen sitä, millaisia asioita oppilaasta huomataan.
Koulupolun päättyessä olisi merkittävästi konkreettisempaa ja jatkon kannalta hedelmällisempää tietää olevansa luova ja innokas keksimään uutta, sinnikäs yrittämään epäonnistuessaankin ja taitava ottamaan muut huomioon sen sijaan, että tietää olevansa ihan kelpo, kasin oppilas.
Koulutusta opettajille:
Haluatko uudistaa, syventää ja vahvistaa arviointiosaamistasi sekä luoda parempaa palautekulttuuria?
Pekka Peuran ja Najat Ouakrim-Soivion luoma Arviointimestariksi -verkkokoulutus antaa opettajille tärkeitä ja konkreettisia työkaluja oman arviointiosaamisen kehittämiseen. Verkkokoulutus on suunniteltu vahvistamaan niin yksittäisen opettajan kuin koko työyhteisön arviointiymmärrystä, -taitoja ja -osaamista.
